Kenian rannikolla sijaitsee Arabuko-Sokoke -metsä, yksi Afrikan viimeisistä sademetsistä. Metsä on ollut eristyksissä muista Afrikan metsäalueista kymmeniä tuhansia vuosia ja sen ainutlaatuisissa elinoloissa on kehittynyt lukemattomia eläimiä ja kasveja, joita ei löydy muualta planeetaltamme.
Tämän metsän laitamilta, kookospalmuplantaasiltaan, Jeni Slater löysi vuonna 1978 onkalosta puun alla omituisten kissojen pesän. Ne eivät olleet Kenialle tyypillisiä raskastekoisia ja paksuturkkisia maatiaiskissoja, vaan korkeajalkaisia hoikkia kissoja, joilla oli ohut tiivis turkki ja siinä marmorikuvio, jota ei Itä-Afrikassa tavata. Jeni Slater tiesi heti, että nämä kissat olivat jotain erikoista, ja vei kaksi pentua kotiinsa ja kasvatti ne siellä. Hänen ystävänsä Tanskasta, Gloria Moeldrup, tuli Keniaan katsomaan näitä kissoja, ja oli Jenin kanssa samaa mieltä siitä, että nämä kissat olivat ainutlaatuisia tyypiltään, väritykseltään ja käytökseltään. Paikallisia viranomaisia pyydettiin suojelemaan näitä pieniä kissoja, mutta heitä ei asia kiinnostanut. Joten Gloria Moeldrup päätti 1984 viedä kollin ja nartun Tanskaan.
Näin perusta uudelle rodulle, sokokelle, oli luotu. 1984 Kööpenhaminassa he olivat esillä kissanäyttelyssä ensimmäisen kerran ja 1985 Jeni ja Mzuri, silloin ainoat sokoket Afrikan ulkopuolella, saivat ensimmäisen pentueensa. 1990 Gloria toi kolme kissaa lisää Keniasta; Kali, Kazi ja Kara-Kara vahvistamaan siitoskantaa ja perusti Tanskaan Sokoke Clubin vaalimaan rotua kiinnostuneiden ja asialle omistautuneiden kasvattajien kanssa. Viimein marraskuussa 1992 yhdeksäntoista sokokea viidestä sukupolvesta esiteltiin FIFélle, ja vuodesta 1993 sokoke on ollut hyväksytty rotu FIFéssä.
FiFé standardin mukaan sokoke on keskikokoinen, korkeajalkainen ja solakka kissa, jolla on hyvin lyhyt tiheä turkki jossa ei ole aluskarvaa. Elegantti lihaksikas vartalo, rodulle hyvin ominaisesti pitkät takajalat ja pieni litteäkalloinen pää yhdessä luovat tyypin joka ei muistuta ollenkaan gepardia tai oselottia. Nenä on keskipitkä ja suora, leuka vahva. Korvat ja silmät ovat suuret ja kohtalaisen kauas toisistaan sijoittuneet. Silmien väri vaihtelee meripihkasta vaalean vihreään. Turkki on hyvin lyhyt ja vartalonmyötäinen, kiiltävä, mutta ei kuitenkaan silkkinen. Siinä on Afrikan tabby -kuvio, joka muistuttaa klassista tabbya hiekanruskealla pohjavärillä. Kuvion väri vaihtelee lämpimästä vaaleanruskeasta lähes mustaan. Parhaimmillaan kuviossa on selvä ticking tummemmissa kohdissa. Häntä on keskipitkä ja piiskamainen.
Toinen värimuunnos ilmestyi näkyviin jonkin ajan kuluttua, lumisokoke (Snow Sokoke) joka on eräänlainen naamio. Tabby kuvio on ruumiissa kerman värisestä harmaanruskeaan, jalat ja häntä ovat samalla värillä raidoitetut ja kasvoissa naamio. Niillä ei ole raitoja kaulassa tai täpliä vatsassa. Silmät ovat siniset. Lumisokoke ei ole vielä hyväksytty muunnos.
Villistä ulkonäöstään huolimatta sokoke on vaivaton sisäkissa. Rotu on vilkas, älykäs ja herkkä, ja ne kiintyvät syvästi omistajaansa. Ne eivät ole rauhallisesti elämästään nauttivia sylikissoja, vaan aina menossa mukana ja kaikesta kiinnostuneita. Ne rakastavat kiipeämistä, hyppimistä ja juoksemista, ja voivat olla myös hyvin puheliaita. Vaikka elämä luonnossa on vain muutamien sukupolvien päässä, ne eivät ole millään tavalla aggressiivisia, vaikkakin säikähtävät helposti. Hiekkakylvyt ovat suurin ilo. Sokoket tulevat hyvin toimeen muiden kissojen kanssa, mutta viihtyvät parhaiten muiden sokokeiden kanssa.
Sokoken tulevaisuus on epävarma. Ei tiedetä onko sokoke-kissoja enää jäljellä Keniassa, eikä myöskään mistä Afrikan sokoket ovat peräisin tai miten läheistä sukua ne ovat muille kotikissoille tai Afrikan villikissoille. Geneettisiä testejä on tehty, mutta tuloksia ei ole vielä saatu. Afrikan ulkopuolella on tällä hetkellä vain noin 20 naarasta ja 12 urosta kasvatuksessa, jonka keskukset ovat Tanska, USA ja Italia. Dalili Lundborg DK ja DK*Ajabu's Chini Sana ovat ensimmäiset sokoket Suomessa, toivottavasti näitä viehättäviä kissoja saadaan maahamme lisääkin.